Hupsan, sinne vierähti kesä. Ei nyt ihan vielä kokonaan, mutta pitkällähän siinä jo ollaan.

Kesät eivät tunnu kovin pitkiltä, ei ne täällä pohjoisessa sitä olekaan, mutta ehkä eniten siksi, että silloin on paljon puuhaa. Kun maa sulaa lumesta ja pysyy lumettomana muutaman hassun kuukauden, sinä aikana on tehtävä (tai ihan itse halutamme toki tehdä) monta asiaa. On talonkunnostustöitä, kasvimaan ja kasvihuoneen laittoa, pihan siivousta ja järjestelyä (edelleen löytyy uusia kolkkia ja jopa tavaroita entisten omistajien jäljiltä), loppukesästä marjojen poimimista ja säilömistä ja tietenkin johonkin väliin tulee mahduttaa ehdottoman tärkeät kesäseikkailut ja vaeltelut. Niin, ja toki se rentoutuminen, mitä yleensä kesäisin harrastetaan.

Tämä kesä on ollut siitäkin vielä erikoinen, että järjestimme häät.

Kaikki oli hyvin pientä, itse tehtyä ja kotikutoisen maanläheistä, järjestely nielaisi kesäajasta valtaosan. Se oli valtavan hauskaa (yllätyin itse, miten pidinkään siitä!), mutta myös työntäyteistä.

Kaikki oli itsetehtyä; ruoat, pöydät, kattaus, kukat, tarjoilu. Ammattivalokuvaajaa emme tahtoneet. Juhlat olivat meillä kotona ulkona, rentoina puutarhajuhlina, jossa illan päätteeksi saunottiin, vieraat jäivät yöksi ja aamulla söimme yhdessä edellisillan tarjoiluista kasattua brunssia.

Lähes kaikki vieraat osallistuivat myös juhlien mahdollistamiseen: naapurit kävivät kalastamassa sangollisen siikoja meidän juhlapöytään (kiitos P&A!), meidän perheet leipoivat ja loihtivat uskomattoman hyvän ruoan ja kakut krumeluureineen pöytään, kylän teini-ikäiset tytöt tarjoilivat ja auttoivat siivoamisessa (kiitos E&A!), tuoleja oli lainassa lähes kylän kaikista taloista, naapuri lainasi mökkiä meille yöksi läheisestä saaresta (kiitos L!), ystävät lämmittivät saunan, toiset järjestivät hämmentävän hienon aamubrunssin.

Hämmentävän hienoa yhteisöllisyyttä ja koskettavan ihania ihmisiä juhla täynnä ❤️

Läheiset ystävät ja rakkaat ihmiset olivat matkustaneet maan kaikista ääristä meidän kotiin juhlimaan. Meidän kotikylän asukkaat tulivat meitä juhlimaan. Koko päivä oli hämmentävän täynnä rakkautta, läheisyyttä ja lämmintä henkeä. Lämmintä henkeä kaivattiinkin, sillä lämpötila oli hyvin hyinen (ei uskoisi nyt tässä helleaallossa); juhla-aamuna lämpömittari näytti vain kolme astetta plussan puolella.

Laitoin juhlavieraille tarjolle kaikki talosta löytämäni villapaidat ja villaviltit ja ne tekivät hyvin kauppaansa. Jotkut kävivät välillä kasvihuoneessa lämmittelemässä, sillä taisimme unohtaa mainita vieraillemme, että juhlat pidetään tosiaan ulkona, oli keli mikä tahansa. Hups.

Juhlien jälkeen lähdimme matkalle unelmakohteeseeni, josta olen haaveillut jo monen vuoden ajan.

Kerron ja näytän lisää juhlistamme sekä matkasta uusimmassa videossani. Itse matkasta taidan kirjoittaa erillisen kirjoituksen vielä, sillä haluan jakaa siitä enemmän yksityiskohtia, vinkkejä ja valokuvia.

Tiedän, että helteistä tulisi nauttia, mutta minä odotan jo syksyn viileneviä iltoja ja on hiihtämisestäkin tässä kuumuudessa ehditty haaveilla. Ihanaa loppukesän alkua sinulle, mukavaa, kun olet täällä ❤️

🖤 Sanna