Elämä pysähdyksissä – Hidasta arkea pohjoisessa + VIDEO + NEULEOHJE
Toukokuu pohjoisessa Suomessa. Se on mielenkiintoinen aika se. Olen useasti sanonut, että jos halajat pohjoiseen, Lappiin silloin kun siellä ei ole ihmisiä, tule toukokuussa. Lähes kaikki ravintolat, kaupat ja palvelut ovat kiinni. Matkaajat ovat lähteneet (pohjoinen elää matkalaisten eli “kauden” aikarytmin mukaan marraskuusta huhtikuuhun) ja kyläraitit, tunturit ja hiihtokeskukset ovat autiot. Tämä on tyhjä maa toukokuussa.
Toukokuussa elo pysähtyy pohjoisessa. Tuntuu, että muualla maailmassa ja eteläisessä Suomessa kevät kirii vauhdilla. Linnut palaavat, järvet sulavat, metsänpohja on täynnä kukkaloistoa. Meillä tuo aika odotuttaa itseään. Välillä piinaavan pitkään.
Myönnän, toukokuu ei ole lempiaikani täällä. Ei pelkästään kevään odotuttamisen takia, vaan ehkä eniten valon takia. Se lisääntyy niin vauhdilla, ettei siinä ilmeisen hitaasti luonnon olosuhteisiin sopeutuva ihmismieli pysy mitenkään mukana.
Valo on erittäin kirkasta, voisin jopa sanoa äärimmäisen kirkasta. Maata vielä paikoittain peittävä lumikerros heijastaa sitä entisestään ja tuntuu kuin yhtäkkiä joku olisi laittanut kaikki maailman valot päälle yhtäaikaa.
Yötön yö on pian täällä. Se tarkoittaa, että menetämme kesän ajaksi kuutamon, revontulet ja tähdet kokonaan. Valokuvaajille tärkeä, pehmeän kultainen aamu- tai ilta-auringon valoakin saa metsästää yön pikkutunneilta, jos sitä halajaa. Yötä ja pimeyttä tulee hieman ikävä.
Mutta jottei jouduta liian negatiivisiin aatoksiin, tässä ajassa on myös puolensa (ainahan niitä löytyy, eikö?). Auringon lämpö tuntuu iholla uskomattoman ihanalta talven viiman ja pakkasen jälkeen. Ensimmäisten muuttolintujen soinnikas laulu täyttää kevätaamut ja -illat ja saa ihan ihmettelemään, miten voikin joka vuosi unohtua miten ihanalta kuulostaa, kun metsä on taas täynnä elämää talven hiljaisuuden jälkeen.
Odotan kyllä kesää. Näköjään joka vuosi enemmän, mikä näin selkeänä talvi-ihmisenä hieman kummastuttaa itseäkin. Ehkä talvi on täällä vain riittävän pitkä, että kyllä se välillä saa käydä poissakin. Vaihtelu virkistää, niinhän sitä sanotaan.
Olemme jo aloittaneet kesän odotuksen. Pihalla saattaa toukokuussa tulla vielä kymmeniä senttejä lisää lunta, mutta sisällä kasvaa jo puutarhan sulamista odottavat kasvit. Tomaatit, kurkut ja paprikat uhmaavat kevättalven tuiskuja pirtin pöydällä vain pari kerrosta lasia suojanaan. Aika rohkeaa.
Tässä odottamisen ja hieman jumiutumisen aikana olen neulonut paljon, enemmän kuin ennen (jos se vain on mahdollista, heh). Viime aikoina olen neulonut yksistään itse keksimiäni kuvioita ja neuleohjeita. Niiden keksiminen on kutkuttavan koukuttavaa ja uskomattoman hauskaa!
Omia malleja on kertynyt jo mukavasti, niiden kirjoittaminen ja laskeminen neuleohjeeksi onkin vielä oma taiteen muotonsa. Tai ei ehkä taiteen, vaan päinvastoin matematiikan ja se on auttamattomasti huonoin taidoistani. En ehkä edes laskisi sitä taidokseni.
Sen takia joudun usein (eli lähes aina) purkamaan neuleen ainakin kolme kertaa (etenkin villapaidat - huoh) jonkun hölmön laski- tai logiikkavirheen takia. Mutta, tässähän sitä opitaan, ja se vasta hauskaa onkin. Olen jopa ensimmäistä kertaa elämässäni tutustunut excel-taulukoinnin saloihin ja hieman epäröiden ja häpeillen saatan jopa myöntää, että sehän on kätevä työkalu se.
Julkaisin äskettäin uuden sukkaohjeen; Arktiset kukat -sukat. Ne saivat inspiraationsa tästä pohjoisen kevään oudosta ajasta, kun luonto yrittää puskea itseään kukkaan, mutta saa päällensä lunta ja jäätä.
"Arktiset kukat ovat sitkeitä selviytyjiä – ne puhkeavat kukkaan lumisateiden keskellä ja kestävät purevat yöpakkaset. Näiden kukkien voima ja kauneus kylmien koettelemusten keskellä on inspiroinut myös nämä villasukat. Sukat yhdistävät lämpöä ja kestävyyttä, aivan kuten arktiset kukatkin."
Arktiset kukat -sukat neulotaan varresta varpaisiin perinteisellä lappukantapäällä, jonka vahvistettu neulos lisää kestävyyttä. Pitkän talven ja lumen keskellä villasukkia käytetään paljon, joten niiden on hyvä kestää käytössä pitkään. Suosi kotimaista sukkalankaa neuloessasi.
Minä käytin Vuonueen Pentti-sukkalankaa, jota. jäi yli edellisestä sukkamallistani Hiutaleita-sukista. Pentti-langassa on aivan ihanat värit ja tuntuma, olen suoraan sanoen myyty. Roosan värinen lanka on Tukuwool Sock -lankaa. Sekä Pentti että Tukuwool Sock ovat suomalaisesta villasta kokonaan Suomessa valmistettuja lankoja.
Tästä alta voit ostaa ohjeen Arktiset kukat -sukkiin:
Kerron uusimmassa videossani lisää tästä jumissaolon kaudesta sekä näytän hieman lankavarastoani, leivän leipomista ja anivarhaisen metsän eloa.
Nautiskele video rauhallisessa hetkessä :)
Yritän lukea aina videoiden kommentit, mutta en vain pysty vastaamaan niihin, niitä tulee niin paljon. Yksi kommentti jäi tämän videon alta mieleen, se oli hauskasti keksitty. Joku kommentoi jumissaolon tunnettani:
“You're not stuck, you're just germinating” - “Et ole jumissa, olet vain itämässä. “
Oikein osuva (suomeksi ei ehkä käänny ihan niin kätevästi kuin englannin lausahdus on, mutta ymmärtänette pointin) ilmaus ja lohduttava ajatus. Kiitos siitä ❤️
Ihanaa itämisaikaa, tai kasvuaikaa, sinulle! Palataan pian.
🖤 Sanna